kaunokirjallisuus

Lue ääneen vanhukselle

√Ą√§neen lukeminen on helppo ja mainio viriketuokio vanhuksille. T√§ss√§ jutussa on ehdotuksia lukutuokioon sopivista kirjoista.

Tarinoita kuuntelemalla p√§√§see hetkeksi muihin maailmoihin ‚Äď kenties mielikuvitusmatkalle tai retkelle omiin muistoihin. Omat vaivat ja arjen harmit saattavat j√§√§d√§ hetkeksi taka-alalle. L√§sn√§olevan toisen ihmisen lukeminen tuntuu erilaiselta kuin √§√§nitteen kuunteleminen. Tarinat ovat my√∂s oivallisia keskustelujen her√§tt√§ji√§.

Aiheet: 

Lukumatkalla tutuissa maisemissa

Oletko tarttunut romaaniin, jonka maisemissa olet itse asunut, liikkunut tai matkaillut? Minusta ainakin tuntuu, että kirja lähtee herkemmin mukaan, jos paikat ovat tuttuja. Kirjan lukemiseen syntyy uusi ulottuvuus, jos on itse käynyt sen tapahtumapaikoissa.

Toki fiktiivisen kirjan kirjoittajalla on oikeus sepittää kirjaansa omiaankin, ja lukijan pitää suhtautua kaunokirjallisuuteen joviaalisti. Moni lukija kuitenkin seuraa tarkoin kuvauksen yhdenpitävyyttä todellisuuden kanssa. Ja ai-jai, jos löytyy ristiriitaisuuksia!

Romaani uusintana?

Edellisessä postauksessani tuskailin sitä, että en ehdi lukea kaikkea haluamaani. Tällä kertaa ihmettelen sitä, että jotkut ihmiset lukevat romaaneja useaan kertaan.

Ainoa romaani, jonka olen kahdesti lukenut, on Aleksis Kiven Seitsemän veljestä. Ja tämän olen tehnyt koulun takia. Yläasteella valitsin sen vapaaehtoisesti, kun piti lukea kotimainen klassikko, ja lukiossa se oli pakollinen. Lukion äidinkielen opettajani oli erittäin vaativa, joten kirja piti lukea kunnolla uudestaan, jotta siitä jotain arvasi lausua tai kirjoittaa.

Napakka ote klassikosta

Riemastuin junassa, kun näin nuoren naisen lukevan Albert Camus’n Ruttoa. Ulkoisesti käyttäydyin tyynesti, mutta mielessäni hykertelin oikein hyvilläni. Miksikö? Siksi, että viime aikoina olen tuntenut vetoa kaunokirjallisuuden klassikoihin, ja kantanut hienoista huolta siitä, luetaanko niitä nykyisessä mediatarjonnan tulvassa.

Tilaa syöte RSS - kaunokirjallisuus