Hiisi vieköön!

img_1369_pieni.jpg

Lauantaina 10.6.Iitin uusi kirjastoauto Hiisi esittäytyi uuden ulkoasunsa kanssa Kausalan torilla KesäKausalan avajaisten yhteydessä. Samalla palkittiin kilpailut voittaneiden nimi- ja ulkoasuehdotusten antajat. Kokonaisuus viittaa iittiläiseen Hiidenvuoreen ja yhteisön keskuspaikkaan sekä tässä tapauksessa myös ystävällismieliseen taruolentoon. Nimi nyökkää myös iittiläisille Isohiiden veljeksille, jotka olivat Suomen tunnetuimpia tolstoilaisia.

Itämerensuomalaisten kansojen alkuperäisuskonnossa hiisi on pyhä kulttipaikka, pyhä lehto tai mahdollisesti myös kalmisto. Myöhemmin on myös kulttipaikalla palvottua henkiolentoa alettu kutsua hiideksi. Kristinuskon tulon jälkeen hiisi alkoi tarkoittamaan pahaa henkiolentoa tai paikkaa sekä pienikokoista ilkeää haltiaa tai paikkoja. Kansantarinoissa hiidet olivat pieniä pahoja tai vähintäänkin tuhmia henkiolentoja, joiden kotipaikka on myös nimeltään Hiisi tai Hiitola.

Iitin uuden kirjastoauton kunniaksi tässä muutamia hiisi-aiheeseen liittyviä kirjavinkkejä

Hiidet suomalaisessa kansanuskossa

Lisää tietoja hiisien muinaisesta merkityksestä löytyy esimerkiksi näistä teoksista.

Anna-Leena Siikala: Itämerensuomalaisten mytologia (2012)

Risto Pulkkinen: Suomalainen kansanusko (2014)

Ilmar Talve: Suomen kansankulttuuri (1990)

Kaarle Krohn: Suomalaisten runojen uskonto (2008)

Julius Krohn: Suomen suvun pakanallinen jumalanpalvelus (2008)

Uno Harva: Suomalaisten muinaisusko (1948)

Heikki Lehikoinen: Tuo hiisi hirviäisi: metsästyksen kulttuurihistoria Suomessa (2007)

Hiisisadut

Esimerkiksi kokoelmasta Suomen kansan satuja ja tarinoita (1982) löytyy useampikin perinteinen hiisisatu

Monille on varmasti myös tuttu Kirsi Kunnaksen runo Metsähiisi, joka löytyy kokoelmasta Tiitiäisen satupuu (1968).

Marjatta Levannon satukokoelmassa Metsän pieni kansa (2016), hiidet vilahtelevat muiden tuttujen satuolentojen joukossa.

Hiitelä-seuran julkaisemassa kokoelmassa Hiisi vieköön (1999) on vanhaan kansanperinteeseen nojaavia uusia hiisi-satuja.

Lauri Simonsuuren toimittama antologia Myytillisiä tarinoita (1984) vie takaisin aikaan, jolloin hiidet ja muut yliluonnolliset olennot olivat osa tavallista arkea.

Hiidet fantasiakirjallisuudessa

Hiidet ovat myös fantasiakirjallisuuden vakiohahmoja, jotka usein esiintyvät melko ikävässä valossa.

Jean Raben Kivistänäkijät-sarja kertoo orjuutetuista hiisistä, jotka taistelevat tiensä vapauteen.

Tracy Hickmanin Pronssikronikat-sarjassa hiidet ovat yksi kansoista, jotka taistelevat mystikoiden maailman herruudesta.

Sari Peltoniemen lasten fantasiasarja Avaimenkantajan toisessa osassa Allmaan vaskitsa (2017) taistellaan ilkeitä hiisiä vastaan.

Myös Sini Helmisen uuden Väkiveriset –sarjan  ensimmäisessä osassa Kaarnan kätkössä (2017) hiidet aiheuttavat hankaluuksia.

Artemis Fowl –sarjan toisessa osassa Tehtävä pohjoisessa (2002) hiidet ovat sekaantuneet salakuljetukseen.

Arviot: 

5
Average: 5 (1 vote)