Helmi elokuvien joukossa

Juliette tulee asumaan pikkusisarensa  Léan perheeseen, "joksikin aikaa".  Tyylikkäästi elokuvassa valotetaan salaisuuksia vähän kerrallaan, niin katsojalle kuin elokuvan henkilöillekin. Juliette on vapautunut vankilasta oltuaan siellä 15 vuotta, tuomittuna poikansa murhasta.

Vanhemmat ovat sanoutuneet irti tyttärestään Julietten jouduttua vankilaan ja näin ollen myöskään Léa ei ole tavannut sisartaan 15 vuoteen. Salaa hän on kuitenkin koko ajan rakastanut sisartaan ja seurannut tämän vankila-ajan kulumista. Hän onkin vilpittömästi iloinen sisarensa saapumisesta, vaikka hänkään ei tiedä kaikkea, mitä vuosien takaiseen traagiseen tapahtumaan liittyy.  Julietten tuska ja kasvu kohti avautumista, lähellä olevien asenteet, sisarusten suhteen koettelemukset - kaikki on kuvattu koskettavasti ja aidosti, kipeyttä unohtamatta. Kuitenkin katsoja tietää koko ajan, että tämä päättyy hyvin. Tarina on ylistyslaulu sisarusten väliselle ystävyydelle.

Pääroolien esittäjät ovat loistavia. Julietten hillitty, tyylikkään eleetön olemus päästää katsojan tuntemaan hänen sisäisen ristiriitansa ja tuskansa. Näyttelijä on Kristin Scott Thomas. Pikkusiskon rooliin sopii mainiosti sympaattinen Elsa Zylburskin. Ohjausta ei uskoisi esikoistyöksi, niin tehokasta se on kaikessa eleettömyydessään. Kaikki elokuvassa tukee tunnetta: värit, kuvakulmat, rytmi...

Ja kun tähän lisätään vielä ranskan kieli ja sopivasti ranskalaista charmia, niin voisiko elokuvalta enempää toivoa.

Suosittelen nautittavaksi vaikka sunnuntai-iltapäivänä kardemummakahvin kanssa.   Nimim. "Koettu on"