Vääränlainen mies : lauluja

Nyt lauletaan runoja tai luetaan runoja, ihan kuinka vaan. Vääränlainen mies on Anna-Leena Härkösen uusi kokoelma varsin meheviä ja raikkaita lauluja. Jos niitä lukee kuin runoja, alkaa väkisinkin soimaan päässä. Ihan harmittaa, kun ei vaan osaa säveltää.

Härkösen suorasukaisuus tulee näilläkin sivuilla esiin monella tapaa. Ollaan rakastuneita, erotaan ja kaivataan ja on vääränlaisia miehiä. Huumorilla kuorrutetaan ja mennään naisen sielun maisemaan, niin että oikein huimaa.

Kaikki, jotka pitävät Härkösen teksteistä, eivät voi olla ihastumatta näihin lauluihin, joita voi lukea moneen kertaan, vailla minkäänlaista kyllästymistä.

Lauluja on parisenkymmentä ja osa niistä on jo sävelletty, mutta osa on sitä vailla. Oikein toivoisi, että joku tarttuisi tilaisuuteen ja säveltäisi elämänsä biisin. Jos pitäisi valita joku ylitse muiden, niin ei pysty. Mutta — näin ystävänpäivänä voisin pikkasen esimakua antaa laulusta Ystävälle pari viimeistä säkeistöä…

Nyt pyydän; pysy siinä hetki vielä
kun maailma askeleitaan hidastaa
me toisiamme enää tarvita ei siellä
minne kerran tuuli taluttaa

En sano hyvästi, vaan sanon hei
ei sovi vielä tässä hyvästellä, ei
on meillä aikaa molemmilla vielä vähän aikaa
ei tuhlattavaksi, mut aikaa kuitenkin