Lasten- ja nuorten osaston arkea

Koko syksy on ollut Kotkassakin lasten- ja nuortenosastolla yhtä tohinaa, mutta nyt tuntuu hieman hellittävän. Kouluissa ja päiväkodeissa on varmaan niin paljon harjoituksia itsenäisyys- ja joulujuhlia varten, että kirjastoon ei enää ehditä. Opettajia on aina hankala tavoittaa, mutta nyt on entistä vaikeampaa. Soittopyyntöihin ei vastata eikä sähköposteja lueta. Kirjeitäkään ei kannata kirjoittaa. Luulen, että ne lentävät helposti roskikseen.

Olemme osastollamme kovasti pohtineet, miten saisimme kaikki opettajat ainakin kerran vuodessa tuomaan luokkansa kirjastoon.  Pitkä välimatka on tietysti hyväksyttävä este, mutta muuten minun on vaikea keksiä mitään oikeaa syytä. Meillä saa taatusti hyvää kirjastonkäytönopetusta. Uudistamme ohjelmaamme jatkuvasti ja lisäksi otamme huomioon opettajan toiveet. Kirjastonkäytönopetukseen voi halutessaan yhdistää kirjavinkkauksen ja mediakasvatuksen opettamisen.

Tänään minulla on jälleen se ajatus, että me kirjastolaiset olemme liian kilttejä. Väännämme itsemme vaikka minkälaiselle mutkalle, kun joku vain hiukankin kehaisee meitä. Tämän teemme vielä erittäin huonolla palkalla tai vaikka ilmaiseksi!  Omalla kohdallani tämä itseni "alentaminen" johtunee siitä, että tämä työ on niin hirvittävän mukavaa! En voi itsellei mitään, ja tätä tietysti käytetään hyväksi.

Mitä tehdään? Tyydymmekö olemaan mukavia kaikkitietäjiä ja -taitajia vai ryhdymmekö kapinaan?