Seilissä

Noniin. Käytin elämästäni yhden illan selvittääkseni, mikä tässä mättää, ja kuuntelin Vartiaisen Seiliä kerta toisensa jälkeen ratkaistakseni ongelman.

Jenni Vartiainen on sielukasääninen laulaja, joka on yllättänyt ainakin allekirjoittaneen hyvässä mielessä. Levyllä on radiosoittoakin paljon saanut kelpo kappale "En haluu kuolla tänä yönä". Levy alkaa mahtavalla pianokappaleella "Koti", joka toimii introna niinikään hienolle biisille "Seili". Tähän asti kaikki toimii. Mutta apua, anna mun kaikki kestää, hyvää päivää kirvesvartta, neljäs kappale "Nettiin" - kaikesta kuulee, että kappale on tekemällä tehty, mitään luovuuden intoa kappaleesta ei kuulla läpi. Musiikki muuttuu lätkytykseksi, jota on kuultu jo 20 vuotta liian kauan. Niin kuin hyvä näyttelijä ei pelasta surkeaa käsikirjoitusta, ei hyvä laulaja pelasta surkeaa biisiä. Vartiaisen suuhun sopii laulun sanoista munapää yhtä hyvin kuin kirosana Katri Helenalle. Tämä ei kerta kaikkiaan vain toimi, Vartiainen on epäuskottava lätkynlätkyissä, laulaja ei tavoita kappaletta, koska siinä ei ole hänelle mitään tavoitettavaa.

Tässä kohtaa tekee mieli heittää vesilintua koko cd:llä, ellei se sattuisi olemaan kirjaston omaisuutta. Seuraava laulu sen sijaan taas toimii. Mutta ei, kuudes kappale, juuri kun alkaa toipua anteeksiantamattomasta halvasta sieluttomasta jumputuksesta, pamahtaa lätkymään "Duran Duran".

Tässä kaikki. Loppulevy toimii ja kappaleet ovat kauniita. Kaksi kriittisessä kohdassa olevaa surkeaa latkua on pilata tunnelman. Onneksi näiden yli voi hypätä, ja vihdoin nauttia Vartiaisen äänestä ja musiikista.

Liitteenä olevaa vihkosta tutkittuani voin yhteenvetona todeta, että ne sävellykset, joiden teossa Jenni Vartiainen on itse ollut mukana, toimivat. Se ei liene sattumaa.