Nuorten kirjasto

Kyllästymiseen asti olen kuullut keskusteluja ja pohdintoja siitä, lukevatko nuoret nykyään vähemmän kuin ennen ja miten ihmeessä nuoria saisi lukemaan kirjoja enemmän. Olen saanut erittäin runsaasti useimmiten hyvää tarkoittavia neuvoja, miten nuoria saisi houkuteltua lukemisen pariin ja kirjastoihin. Neuvoja saa tietysti antaa. Niistä saa joskus hyviä vinkkejä, ja olen minä joitakin neuvoja hyväkseni käyttänytkin. Mielestäni olen tehnyt kaikkeni tai ainakin parhaani nuorten lukemisen eteen, mutta tulokset ovat laihanlaiset. Olen 90-luvun alusta lähtien käynyt vinkkaamassa kirjoja, myös yläkouluissa, ja lapset ja nuoret yleensä kuuntelevatkin yllättävän kiltisti. Vinkkausten jälkeen juuri käsiteltyjen kirjojen lainaus kasvaa, mutta sitten palataan taas vanhaan. Uskon, että aika monet yläkoululaiset eivät edes kehtaa lainata kirjastosta kirjoja. Jotkut eivät  uskalla tunnustaa lukeneensa yhtään kirjaa alakoulun jälkeen. Onneksi on vielä olemassa äidinkielenopettajia, jotka vaativat aika monen kirjan lukemista lukuvuoden aikana, ja ne kirjat lainataan kirjastosta.  On myös olemassa murkkuikäisiä himolukijoita.

Olen kai vanha skeptikko, mutta en usko, että saamme millään keinoilla nuoria lukemaan innokkaasti kirjoja. Olen kyllä hyvin iloinen, jos joku sellaisen keinon keksii. Monet palaavat kuitenkin uudestaan kirjojen pariin aikuistuttuaan. En itsekään lukenut murkkuiässä yhtään kirjaa, muutaman pakollisen lisäksi lukiossa. Kuitenkin minusta tuli äidinkielen opettaja ja kirjastonhoitaja.

Eri asia on houkutella nuoria kirjaston käyttäjiksi, vaikka he eivät lukemista täältä lainaisikaan. Sen verran kinkkinen tehtävä tämäkin on, että se vaatii oman bloginsa.