Reply to comment

Olin 30.8-3.9.2010 OPM:n ja Helsingin kaupunginkirjaston järjestämällä opintomatkalla Hollannin eri kokoisissa lippulaivakirjastoissa yhdessä 58:n muun kirjastoalalla työskentelevän kanssa - se oli huikea kokemus! Listaan tähän tuoreeltaan joitain kokemuksia Amsterdamista, Rotterdamista, Delftistä...

Ensinnäkin maasta - olin siellä ensimmäistä kertaa ja heti silmiin pistivät valtavat määrät tuulivoimaloita pitkin alavaa maisemaa, isot lammaslaumat, kapeahkot ja vilkkaat tiet, lukuisat kanavat,  kaupungeissa polkupyöräilijät, jotka ajavat "tuhatta ja sataa" ilman kypärää. Näin monikerroksisia isoja pyöräparkkeja - en tiedä, miten moisesta oman pyöräni löytäisin. Pyöriä on muutenkin ympäri kaupunkia kiinnitettyinä mikä mihinkin ja lukuisin eri tavoin. Lapsia en paljon nähnyt enkä leikkipuistojakaan. Sen sijaan kaupunkien rakennuskulttuuri on hyvin kirjavaa - hakevatko hollantilaiset vaihtelua tasaiseen maisemaan tekemällä mitä ihmeellisimpiä rakennusluomuksia maamerkeiksi?  Tapaamani ihmiset paitsi kirjastoissa myös muualla olivat kielitaitoisia, yställisiä, vilkkaita ja kovia juomaan kahvia. Ensin ajattelin, että he ovat suomalaisille kohteliaita kahvin suhteen, mutta asia on oikeasti niin, että kahvia juodaan ja tarjotaan vieraillekin alinomaan samoin erilaisia voileipiä esim. lounaaksi.

Sitten pääasiaan eli kirjastoihin - niissä luovuus kukoistaa lähinnä kokoelmien esillepanossa ja erilaisten tilojen ja tapahtumien järjestämisessä asiakkaille joko kirjaston taholta tai yhteistyökumppanien kanssa. Uusimmat kirjastot ovat kauppakeskusten yhteydessä tai muuten ydinkeskustassa ja erottuvat kaupunkilaisille esim. ikkunoihin suurina vietyinä teksteinä, jolloin rakennuksen käyttötarkoituksesta ei jää epäselvyyttä. Sisälle astuessa suomalainen asiakas etsii koordinaatteja, mutta hollantilaisille jätetään mahdollisuus seikkailuretkelle ja yllätyksille - et ensimmäisellä kerralla selviäkään nopeasti ulos, koska ohjeita ei näy, missä lainataan, missä palautetaan, ja kokoelmatkin ovat etsittävissä. Uusi trendi onkin se, että asiakkaat pitää saada jäämään kirjastoon pitkäksi aikaa käyttämään palveluita ja viihtymään, vaikkapa kahvilanurkkauksissa tai viihtyisissä olonurkkauksissa, ehkäpä musiikin soidessa taustalla.

Palautettu aineisto hyllytetään pitkin päivää, aina ei ole erillisiä palautushyllyjä, joissa asioida nopeasti. Toisaalta taas palautukset saattavat kulkea kuin lentokoneen ruumasta  purkautuvat matkatavarat hihnalla, josta asiakas saa poimia haluamansa tuotteen mukaan. Luonnollisesti myös virkailijat lisäävät sinne "syöttejä". Sisääntulossa saattaa olla automaatteja palautusta tai maksuja varten ja info, mutta samat palvelut voi olla sijoitettuina muuallekin.Krjaston maksuja voi maksaa maksupäättellä kirjastossa, mutta ei vielä kotoa käsin.

Henkilökuntaa ei juuri näy asiakastiloissa, palvelut hoituvat automaateilla ja virkailijoista suurin osa on osa-aikaisia. Kirjastoammatillisen koulutuksen saaneita henkilökunnasta on suomalaisiin kirjastoihin verrattuna todella vähän ja pätevyysvaatimukset eivät ilmeisesti niin vaativat kuin meillä.Palvelut on viety itsepalvelulinjalle, ja asiakkaita valvotaan joko kameroin tai järjestysmiehien avulla.Useissa kirjastoissa asiakkaat noutavat itse varatun aineiston varaushyllyistä, joihin aineisto on järjestetty henkilön nimen mukaan aakkosiin. Usein kirjastoista on hienot maisemat paitsi ulos kaupunkimaisemaan myös työtiloihin, joissa virkailijat työskentelevät, näin virkailijat huomaavat, mitä tiloissa tapahtuu ja heitä voi myös hälyttää apuun. Infotiskeissä osastoilla annetaan varsinaista aineistoneuvontaa, ja niissä on yleensä miehitys.

 Kirjastojen kokoelmat löytyvät eri tavoin järjestettyinä. Puhutaan "shopeista" tai "saarekkeista", joihin on tuotu aiheen mukaan aineistoa lukuisin eri tavoin riippuen kirjastosta. Asiakkaat, etenkin lapset otetaan mukaan suunnittelemaan shoppeja, ja yhdistelemään teemoja heidän tavallaan.  Arkkitehtien pitää myös ottaa asiakkaitten toiveet huomioon suunnittelussa. Shoppien aiheet löytyvät isoina kuvina materiaalin kohdalla tai teksteinä vieressä olevista pylväistä. Esim. 20-30-vuotiaille tuodaan heitä kiinnostavat aiheet samaan shoppiin,  kodin sisustus, korjaus, ruuanlaitto, muoti, lapsenhoito - pienten lasten kuvakirjat löytyvät viereisestä shopista. Luonto ja valokuvaus voivat löytyä omasta shopistaan, historia ja maantiede omastaan,  variaatioita on monenlaisia. Miten asiakkaat tai virkailijat löytävät materiaalin, kun luokat ovat "sekaisin"?Shopeille on usein luotu tunnukset kuten meillä genreihin tai/ja apuna käytetään RFID-tunnistetta. Shopit on suunniteltu myös kalusteiltaan houkutteleviksi, esim. näin vallan ihania lastenosastojen shoppeja. Yleensäkin lastenosastoilla on houkutteleva tunnelma: runsaasti leluja, tavallisia pelejä kukkuroittain, peilejä, rooliasuja, leikkimökkejä, näyttelyitä, tietokoneita eri käyttötarkoituksin, isoja askartelutiloja, jopa korkealla oleva näköalatasanne, jolla voi karkoittaa korkeanpaikankammoa katsomalla ylhäältä alas kaupungille!? Paljon on myös erilaisia kiipeilypaikkoja ja rappuja  lapsille, suomalaisen turvallisuushakuisen virkailijan kauhistus?

Kirjastot ovat maksullisia, mutta vuosimaksut vaihtelevat kirjastosta toiseen, samoin niillä saatavat palvelut. Kirjaston palvelujen  käyttö on maksutonta, mutta saadakseen lainata, pitää olla kirjaston jäsen, jolloin maksaa vuosimaksun riippuen siitä, minkä ikäinen on.Yleensä alle 18-vuotiaat saavat lainata ilmaiseksi. Maksut eivät kuitenkaan ole suuria , n. 20-50 €, eikä niillä kateta kirjastojen kuluista kuin marginaaliosa.

Huumeet ja huuma haihtuvat aikanaan, miten käy tämän reissun ideoiden/muistojen? Pala kerrallaan kohti uutta ideologiaa, siitä se syntyy. Toivoisin, että kollegoilla olisi mahdollisuus päästä samanlaisille kokemusmatkoille, jolloin jyvät löytyisivät yhdessä akanoista paremmin.

P.S. Ei matkaa ilman kommelluksia: ylinopeussakot, käsilaukkujen vaihtuminen, hiiri hotellihuoneessa yms., kenelle kävi, en kerro....