Reply to comment

George ja tytöt, keinuvat lantiot ja rumban pitkät kaaret ... Kouvolan kansalaisopiston 90-vuotisjuhlan tanssiesitykset näyttivät, mitä opistojen piirit ovat parhaimmillaan. Jokainen opistolainen menee harrastuksiinsa kehittämään itseään: jokaisessa ryhmässä on aina "tähtiä", mutta jatkuvalla harrastamisella kaikkien taidot kehittyvät ja yhdessä tekeminen on hauskempaa.

Isä vei minut Sippolan Kunnon Liikkalan Tahtiosaston sarjahiihtoihin kilpailemaan jo 50-luvun lopulla.  Ensimmäinen piiri, johon osallistuin oli ensiapukurssi joskus 1960-luvun loppuvuosina, sinne menimme yhdessä äidin kanssa. Elvyttämistaidon kertaaminen olisi tänäänkin tarpeen. Minusta ei ole tullut minkään lajin mestaria, mutta olen liikkunut eri jumppasaleissa niin kantrin kuin lattareidenkin viemänä. Osaan sanoa muutamalla kielellä kiitos. Erityiskiitos vähästä venäjäntaidosta kuuluu kahdelle opistolle ja viidelle opettajalle ja nykyisen Myllykosken venäjänpiirin jäsenille. Vaikken osaa sujuvaa kieltä, tiedän jotain puhumisesta ja kirjoittamisesta sekä naapurin kulttuurista sen verran, että haluan sitäkin jatkuvasti lisää. Jokaisella elämäni paikkakunnalla olen osallistunut opistotoimintaan - urheiluseuroihin olen kuulunut vain Kymenlaaksossa. Mutta harratuksissani ovat aina olleet mukana nämä kolme: kirjasto, opisto ja liikuntaseura.

Kirjastojen näyttelytiloissa on nyt opistojen kausien päättyessä mitä erilaisimpia, taitavia käsitöitä sekä eri taiteen tekniikoilla tehtyjä tauluja ja veistoksia. Erityisen mukava on ollut nähdä opistosta tuttuja: niin opeja kuin oppilaita etsimässä ideoita ja ohjeita harrastuksiinsa kirjastojen kokoelmista. Moni kirjoista saatu malli kaunistaa opistotyönä tehtynä koteja eri puolilla Kouvolaa. Onnea 90-vuotias Kouvolan kansalaisopisto! Kiitos Kymenlaakson opistolle, joka tarjoaa opintopiirit täällä etelä-Kouvolassa.

Meiltä vapaan sivistyksen toimijoilta halutaan nyt ja on haluttu niin kauan kuin muistan enemmän yhteistyötä. Seppo - jo eläkeläisrehtori - ei lämmennyt koskaan suuriin yhteishankkeisiin, mutta eri vuosina tehtiin eri juttuja. Sepon mielestä riitti, että välit olivat niin suorat ja selvät, että milloin tahansa voi mennä toiseen konttoriin sopimaan juuri sillä hetkellä esiin nousseesta asiasta. Minä uskon, että tässä suuressa Kouvolassakin syntyy yhteistapahtumia ja kenties piirejä, joissa saadaan yhdistettyä opettajien opetustaidot ja kirjastojen sisällönosaaminen. Nyt meidän kuitenkin tulisi sitoutua kenties koko kauden tai lukuvuoden tasolla ja hakea tekemisellemme erityisavustuksia. Hanke- ja avustusruljanssit ovat vain tulleet osaksi toiminnan järjestämistä. Jos ei tänä keväänä niin sitten seuraavana.

Kouvolan opiston kirjoittajapiirit tekivät historiakirjan. Sen yläotsikko kertoo paljon opistolaishengestä. Sekä meillä kirjastoissa että opistoissa on entistä enemmän tartuttava uuteen ja ajankohtaiseen, koska kilpailu vapaa-ajasta kovenee. Mutta tekemiseen, opetteluun ja lukemiseen kannattaa käyttää edelleenkin paljon aikaa.