Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito........

Jo kouluvuosina haaveilin puutarhurin ammatista, kun kesätyöpaikkoja oli joka vuosi. Paras työpaikkani oli Sapokassa. Siihen aikaan se oli "haiseva" lampi, joutsenet ja hanhet syötettiin pari kertaa päivässä, kukkapenkkejä hoidettiin ja "kolinapulloja" kerättiin sieltä, missä nyt solisee vesiputous. Ei voi puhua samasta puistosta, mitä se on tänä päivänä.Iso Kiitos siitä!!!
 
Kerrostaloissa asuneena ja kirjastossa töissä haaveilin vaan kukkapenkistä, hiljaisuudesta, rauhasta. Unelmilla on tapana toteutua, voi viedä vuosia ennen kuin tapahtuu mitään. Tällä hetkellä katselen kukkapenkkiä: särkynyt sydän, kuunliljat ym.. Silti kaiken piti olla helppoa. Kun lukee kirjallisuutta ja lehtiä, katselee tv-ohjelmia puutarhanhoidosta; upeita, reheviä pensaita, kukkia ym.
 
Missä ovat ne kaksisataa krysanteemin sipulia, jotka istutin viime syksynä, tai kun menin keräämään kirsikkasatoa, ei marjan marjaa. Harakoilla oli varmaan nälkä. Yrityksen ja erehdyksen kautta nurmikko kasvaa, juhannusruusut nupuillaan, viime kesänä istuttamani koivut jo metrin mittaisia.
Kesäloma alkaa pian, tällä hetkellä haaveilen ruusutarhasta; ruusuportti, köynnösruusu, europeana, se ruusuhan oli jo niin kaunis siellä Sapokassa, kun kitkin rikkaruohoja. Unelmillahan on tapana toteutua!!!