Suomi
Svenska
English
РусскийPysähtymisestä, hiljentymisestä-pyöräilystä!
Kirjat, jotka herättävät tällä hetkellä mielenkiintoani liittyvät hiljentymiseen, läsnäoloon, tässä ja nyt elämään.
Kiireinen, hektinen elämä, median valta, jatkuva viihdyttäminen läkähdyttävät ihmisiä. Välillä mietin,miksi voidaan niin huonosti, on masennusta, turhautumista. Kuka säntäilee minkäkin asian perässä.Ihminen on vieraantunut omasta itsestään, tarvitaan konsultteja joka asiaan; pukeutumiseen, sisustamiseen,ihmissuhteisiin, tänä talvena jopa lumen luomisesta annetaan ohjeita. Mihin olemme matkalla?Voisiko kysymys olla kuitenkin yksinkertaisesta asiasta. Niin kuin Juhani Laakso:Mielen taito kirjassa toteaa. Tarvitsee vai istua alas, olla hetki hiljaa ja kuunnella. Ja Buddhan lause: Olkaa lyhtyjä itsellenne!Jokaisella on hallussaan taito auttaa itse itseänsä. Kysymyksiin tulee vastaus, kun vain pysähtyy ja kuuntelee.Mitä elämältä haluan, elänkö itseni näköistä elämää, miksi tämä suru tai mitä tämä sairaus yrittää kertoa minulle? Juoksenko liian kovaa?
Elämäntavakseni on tullut kulkea työmatkani pyörällä. Sama maisema vain vuodenajat vaihtuvat.Meri, sillat, kauniit maisemat; talvella huurteiset puut; keväällä linnut, tuoksut, kirsikankukat.Niin kuin DeMello kirjassa Havahtuminen; kysymys on tässä ja nyt elämästä, heräämisestä unesta,ihan oikeasti näkemisestä, kuulemisesta. Samalla voi pohtia elämän iloja ja suruja, mietiskellä,saada vastauksia. Ennen kaikkea kerätä voimia uuteen päivään. Hengittää raikasta ilmaa, nähdä auringonnousut, tunnelmia voisi jatkaa....
Pääsiäinen lähestyy; pysähtymisen ja hiljentymisen aikaa!
Niin kuin Thich Nhat Hanh: Hengitän sisään, kehoni on tyyni. Hengitän ulos, hymyilen.
Olen tässä ja nyt, tämä hetki on ihmeellinen.. .
Tulostettava sivu
Kommentit
Luonnosta saa voimaa...
...ja ulkoillessa saa happea ja liikuntaa, se on totta. Pysähtymisestä tuli mieleen toinen asia: ihmisten erilainen temperamentti kohdatessa uusia asioita. Toinen harkitsee ja on epäileväinen, toinen innostuu heti ja suuntaa sata lasissa kohti uutta asiaa. Tästä on kirjoittanut Liisa Keltikangas-Järvinen mm. kirjassaan Temperamentti, stressi ja elämänhallinta. Joskus tuntuu, että aina palkitaan vain niitä, jotka heti sanovat yes, yes ja innostuvat kaikesta. Ikävintä on, kun koulussa temperamentti vaikuttaa oppilaan arviointiin. Temperamentti on kuitenkin aina se mikä on; sen saa syntyessään ja se kantaa läpi koko elämän. Yes, yes -lapset voidaan arvioida iloisiksi ja sosiaalisiksi, vaikka temperamentilla ei todellakaan ole mitään tekemistä sosiaalisuuden kanssa, esim. empatialla enemmänkin. Lapselta ei voi vaatia sitä, että hän olisi oppinut kompensoimaan temperamenttiaan kaikille sopivaksi. Aikuinen ihminen sen sijaan on oppinut kaikenlaisia kommervenkkejä selviytyäkseen eli heti innostuva on oppinut pudottamaan vauhtia ja hitaasti lämpenevä voittamaan epäilynsä.