Hiljaiset huoneet

Hiljaisuus on sana, joka monelle tulee mieleen ensimmäiseksi  kirjastosta. Joillekin kirjasto on pelottava, tai ainakin epämieluisa paikka juuri siksi. Joillekin taas hiljaisuus on juuri se juttu, minkä takia he  viihtyvät kirjastossa.

Itselleni hiljaisuus on välttämätöntä, päivittäin. Kirjaston hyvää hiljaisuutta en koe tyhjänä hiljaisuutena. Satunnaisesta sisääntulijasta asia voi näyttää toiselta, mutta töissä ollessa on aina monta asiaa vireillä päältä päin hiljaisessakin ympäristössä.

Entisaikojen täydellinen hiljaisuus kirjastossa on mennyttä, onneksi. Tapahtumia ja toimintaa kaivataan, kirjaston on palveltava yhteisöllisenä olohuoneena, jossa viihdytään erilaisten asioiden parissa. Hiljaisenkin tilan on siihen sisällyttävä. Hiljaisuus olkoon tulevaisuudessakin kirjaston voimavara yhä äänekkäämmäksi muuttuvassa ympäristössä.

Tällä viikolla on ollut tavallista hijaisempaa kirjastoissa, ainakin Kuusankoskella alkuviikosta ja Lehdokissa tällä hetkellä.. Suurin syy siihen lienee koulujen syysloma. Jotenkin sitä huolestuu heti, kun se tavanomainen "häirikkö"nuoriso puuttuu.

No nyt rupesi ääntä tulemaan, ensin kävi asiakkaana monilapsinen perhe, sitten pari teiniä marssi sisään ja samaan aikaan alkoi palohälytys. Palokunta kurvasikin jo pihaan, mutta vika taisikin olla vain ilmoittimessa, ketään ei tarvinnut ruveta evakuoimaan Onpa mukavaa taas, kun hälytin vaikeni ja teinitkin juttelevat keskenään ihan kirjastohiljaisesti.

Vaan ensi viikolla ostan kyllä tänne cd-soittimen, ja sitten soi musiikki.....silloin tällöin..