Kaikki paitsi lintubongaus on turhaa

”Ellei mainita maaliskuussa sanokaa miestä menneheksi”. Sananparsi kuvaa variksen keväistä kyläkuvaan ilmaantumista pohjoisemmilla seuduilla.

Moni sanoo lintutietämyksensä olevan sitä, että harakan ja variksen juuri erottaa toisistaan, käen kukunnan tunnistaa. Kevät on oivallista aikaa ryhtyä parantamaan näitä tietoja ja aloittaa vaikkapa tästä uusi harrastus.

Miksi pitäisi tuntea lintuja nimeltä tai peräti laulun perusteella tietää, mikä pusikossa piipittää? No, miksi pitää tuntea automerkkejä, urheilijoita nimeltä, musiikkikappaleita?

Minusta on mukava tietää, että puutarhassa hyppelevä peloton lintu on punarinta, koivun latvassa istuu tummana teeri, tai lehvikössä lurittelee lehtokerttu. Minkä asian tahansa nimeäminen tekee siitä jotenkin tärkeämmän, läheisemmän. Ei tunnu samalta, jos pidän koko siivekkäitten sakkia pelkkinä ”lintuina”. Mutta tuo sepelkyyhky lähimetsässä pehmeästi huhuillessaan muodostaa maailmaani, on osa elinympäristöäni ja tekee siitä osaltaan suojelemisen arvoisen.

Ei meidän kaikkien tarvitse olla intohimoisia lintubongareita. Johan sen estää mukavuudenhalukin. Aamunkoitteessa herääminen ja retkelle lähteminen tuntikausiksi, tai pöllöjen havainnointi iltaöisessä pakkasessa eivät innosta kaikkia. Eikä lomaviikon pitäminen keväällä tai syksyllä lintumaailman tarkkailua varten välttämättä onnistu. Varsinkin meillä naisilla tuntuu olevan vastuita, velvollisuuksia ja toimia, jotka ovat syy tai tekosyy olla heittäytymättä tämäntapaiseen rentoutumiseen.

Meille kevyemmin asiaa harrastaville riittää muutama retki erilaisiin maastoihin eri vuorokaudenaikoina kesäkaudella. Suon laidalla viihtyvät eri lajit kuin meren tai järven rannalla. Pellon reunalla kuuluu erilaista liverrystä kuin sekametsän sisällä. Kaikki tähän retkeilyyn liittyvä : lajien tunnistamisen helppous tai vaikeus (kiikari tai kaukoputki sekä lintukirja mukana), kenties hyvä seura, eväät, ulkoilma, mukavat maisemat ja kiireetön liikunta luonnossa virkistää mieltä, parhaimmillaan tuottaa elämyksiä. Vaikka tavoitteet eivät olisi sen kummemmat kuin oppia muutama laji lisää vuosittain, tavoitteen saavuttamisen keinot laajentavat maailmaamme. Mikäli osuu samalle tarkkailupaikalle pitempään harrastaneiden ”lintumiehien” (enemmistö harrastajista siis on miehiä) kanssa, voi heiltä kysellä havainnoista ja lajeista. Moni kertoo auliisti näkemästään, jakaa mielellään tietoa. Talvisaikaan tarkkaillaan ja syötellään kotiympäristön lintuja. Jo se tuo iloa elämään.

Kuovin ensimmäistä äännähdystä vielä odotellessa selaillaan lintukirjoja.

Lasse J. Laineen Suomalainen lintuopason hyvä kotimaisten lajien tunnistusopas.

Honkalinna, Mika :Suuri pöllö

Laaksonen, Juha:Lintukohteet

Murtomäki, Eero :Kurkirannikko

Sund, Lars:Aamu-unisen lintubongarin tunnustukset

Korvaa voi harjoituttaa sirkkujen ja kerttujen toisistaan erottamiseen linnunääniä sisältävien levyjen avulla. Laululinnut (cd), Luonto soi(cd, useita osia).

Kaija Ahokas
Ruissalon kirjasto